Olen onnellinen siitä, että tänään 13.1.2017 tuntejani
seuraamassa oli proseminaaria suunnitteleva ja työstävä opiskelija Helsingin
yliopistosta. Hänen kiinnostuksen kohteenaan on tutkia toiminnallisten
menetelmien, etenkin liikkeen avulla tehtävien kielen oppimiseen liittyvien
harjoitteiden tehoa sekä opiskelumotivaation että oppimistulosten kannalta.
Kerroin hänelle, että asennetutkimus on tehty vuosina
2008-2010 Turun yliopiston professori Katri Karasman toimesta ja tutkimuksen tulokset
näyttivät menetelmille vihreää valoa. Osallistuin itse tutkimukseen
toiminnallisten menetelmien kehittäjänä ja kokeilijana äidinkielen opettajan
roolissa.
Kerroin myös opiskelijalle, että olen jatkanut
toiminnallisten menetelmien aktiivista käyttöä oppitunneillani, koska
1)
oppilaat vaativat ja/tai pyytävät niitä
2) oppilaat nauttivat ja iloitsevat
niistä mm. erilaisuuden ja yllättävyyden, arjesta poikkeavuuden sekä
liikkumisen tms. seikkojen vuoksi ja
3) oppilaat tarvitsevat niitä, ja nyt
vastauksen löytää esimerkiksi kohdasta kaksi.
Tarkoitus opiskelijan kanssa nyt onkin, että hän
seuraa tämän kevään aikana perjantain kahden 7. luokan tuntejani ja kehittelee
tutkimustaan. Iloitsen mahdollisuudesta reflektoida tunteja ja jalostaa
menetelmiä myös yhdessä opiskelijan kanssa.
Tässäpä ajatuksia ensimmäisestä kerrasta,
sanaluokkajakson aloituksesta.
+ Kaikki mukana: Vaikka olin etukäteen oppilaille sanonut, ettei ole
pakko osallistua leikkeihin jne., vaan voi tehdä tehtäviä oppikirjasta, kaikki siirsivät
tuolinsa molemmissa luokissa raivattuun keskitilaan sanaluokkasalaatti-leikkiä
varten.
Ja tämä on suuri plussa. Kuvittelin alun perin, että
molemmissa noin 20 hengen ryhmissä saattaisivat jotkut jäädä reunoille katselemaan
ja tehtäviä tekemään.
+ Oppilaat pääsivät aluksi pienryhmissä kertaamaan
sanaluokat monisteen avulla siten, että heillä oli neljä minuuttia aikaa
selittää, mitä he ymmärsivät monisteesta, johon oli kirjoitettu sanaluokkajako,
sanaluokkien taivutustavat ja alaryhmät.
Me opettajat kiertelimme luokassa,
teimme tarkentavia kysymyksiä ja autoimme. Sain käsityksen, että sanaluokat olivat
melko hyvin hallinnassa. Taipumattomien sanojen alaluokkien nimitykset
vaikuttivat olevan monelle uutta tietoa.
Tämän jälkeen opettaja veti yhteisen keskustelun siitä,
mitä osattiin, ja kyseli lisää kohdista, jotka eivät olleet kaikille kovin
selviä.
+ Ensimmäinen ryhmä pääsi myös miettimään ns.
sensuroimatonta sanalistaa Suomi-aiheista runokilpailua tai ainakin runon
tekemistä varten samaan monisteeseen seuraavien neljän minuutin ajan.
Esittelin
siis runokilpailun ja kerroin, että sanoja tullaan käyttämään runojen pohjana
eikä ajatuksiaan saa eikä tarvitse sensuroida. Sanalistoja ja sanaluokkajakoja alkoi syntyä
useimmilla, ja ainoaksi kotitehtäväksi ryhmät tulivat saamaan runojen muhimiset
alitajunnassa tai paperille.
Itse olen tyytyväinen, että sanoja – kerrattua sanaluokkajakoa
– käytetään heti johonkin. Aikoinaan toiminnallinen kielioppi on saattanut
kuulostaa jonkun korviin termien ja niiden merkitysten opiskelulta leikkien,
mutta tällainen käsitys on ollut alun alkaenkin väärä, jos on ajateltu, että
oppiminen jää tähän, vähän niin kuin termi- ja sanalistoiksi tai muistisäännöiksi.
Leikit ja muu toiminnallisuus kielen oppimisessa on
pyritty aina sitomaan paitsi käytännön tarpeisiin niin johonkin järkevään ja
mielellään ajankohtaiseen kontekstiin.
Oppilaslähtöisyys on arkea, oppilaan oma maailma saa tilaa.
Toisen ryhmän kanssa kävi niin, että alun monisteen
selittämisen jälkeen hypättiinkin heti sanaluokkasalaattiin, sillä ryhmä kyseli
heti tunnin alusta lähtien, että ”eikö meillä pitänyt olla draamaa ja näyttääkö
tämä siltä; milloin meillä on?” Toinen ryhmä pääsi sitten ns. rauhoittumaan lopputunnista
monisteen sanalistoja tehdessään.
+ Sanaluokkasalaatti paljasti, että pidempi kertaus
sanaluokkien suhteen ja oppikirjan kanssa olisi ollut tarpeen. Eipä ollutkaan
niin itsestään selvää, että oppilas olisi tunnistanut sanaluokat, mutta
+ sanaluokkasalaatti aiheutti sen, että oppilaat
pitivät keskenään opetuskeskustelua, eli auttoivat toisiaan, millaista
toimintaa opettajana tuin pysäyttämällä välillä salaatin kättä nostamalla ja
kyselemällä, minkä sanaluokan sana äskeinen olikaan (ja mielellään perusteluja;
perusteluja tässä kohdin olisi voinut vaatia enemmänkin). Oppilaat vastailivat hienosti, aina joku osasi
eivätkä aina välttämättä samat, vaan useampi osallistui toisten neuvomiseen.
+ Palautekysely oppitunnin jälkeen:
1. Miltä tuntui tehdä? Perustele.
Molemmissa ryhmissä muistaakseni kaksi tai kolme
oppilasta viittasi tähän (tulkitsen: uskalsi viitata). Palautteet olivat positiivisia, esim. ”näin
sanaluokat jäävät mieleen; viimeksi meillä on ollut nää 5.luokalla, kyllä tässä
oppi, ei tarvinut istua, kivalta tuntui, uudenlainen menetelmä”.
2. Käsi pystyyn, kenestä
harjoitus oli hyödyllinen.
Kaikki kädet nousivat molemmissa ryhmissä kahta
lukuun ottamatta.
Tämä on erittäin suuri plussa, joka kertoo menetelmän suosiosta,
ja uskon oppilaiden rehelliseen palautteeseen. Oppilaat myös näyttivät
tyytyväisiltä ja ainakin melko innokkailta.
Molempien ryhmien kaksi ihmistä, jotka eivät kokeneet,
että sanaluokkasalaatin avulla olisi oppinut, osasivat perustella kokemuksensa
hyvin. ”Eihän kahden taipumaton sana –esimerkin jälkeen osaa taipumattomia.
Leikki ei opeta niitä.”
Tulkitsen heitä myös niin, että visuaalisuus ja
etukäteen aiheen perusteellisempi kertaus olisi auttanut heitä.
Taululla olisi voinut olla myös esimerkkisanoja eri
sanaluokkien alla. Nyt sanaluokkasalaatin ringin keskellä seisovalla
kyselijällä oli valmiit sanalaput nomini-verbi-taipumaton –värikoodeineen apuna,
jos hän halusi niitä käyttää ja näyttää vaikka muillekin.
Toinen mahdollisuus ringin keskelle viimeiseksi jääneellä
oli keksiä sana itse. Keskellä olijat käyttivät molempia mahdollisuuksia.
3. Mitä leikki opetti niiden mielestä, joiden mielestä
harjoitus oli hyödyllinen?
”Joutui miettimään, mihin sanaluokkaan sana kuului.” ”Ryhmätyötaitoja.
Vuorovaikutusta.”
Siinäpä se, opettajan, oppilaan, kiteytystimantti:
Sanaluokkasalaattiharjoituksen myötä oppilas ”joutuu”
keskittymään aiheeseen ja käymään läpi mielessään tietojaan.
Avainsanoja harjoituksen
teettämiseen vastaisuudessakin ovat siis keskittyminen ja orientoituminen,
huomion ja ajatusten suuntaaminen opittavaan tai kerrattavaan aiheeseen.
Motivaatio saattaa syntyä huomion suunnan mukaan tai on jo syntynyt.
Ryhmä
tukee oppimista ja sen iloa kekseliäisyydellään.
+ Opettajaopiskelija vaikutti erittäin tyytyväiseltä
näkemäänsä. Hänen mielestään menetelmä oli tehokas, koska se ei jättänyt
opiskelijaa istumaan pulpettiinsa ja kuuntelemaan opettajan selostusta.
Hän
antoi ohjeeksi jatkoa varten toiston eli samaa leikkiä voi leikkiä toistekin,
kun esimerkiksi asiaa on käyty läpi oppikirjasta. Monisteen sanaluokkajaot olisi voinut värittää tai merkitä samalla värillä kuin valmiissa sanalappupinkassa, joka oli ringin keskellä seisojan "turva". Voi järjestää myös pienryhmittäin
sanojen keksimiskilpailun tietyn ajan puitteissa.
Oi, runous, sinä odotat meitäJ
p.s. Sanaluokkasalaatti on aika lailla sama asia kuin hedelmäsalaatti-leikki. Sen tarkemmat ohjeet löytyvät Facebookin Toiminnallisen kielen oppimisen ryhmästä, sen tiedostoista. Tervetuloa!
p.s. Tässä linkki Saunalahden koulun 6.luokan sanaluokkasalaattivideoon: https://pakoluokka.wordpress.com/page/2/ Ohjaajana toimin minä, luokanopettajana Pasi Kotilainen.
p.s. Sanaluokkasalaatti on aika lailla sama asia kuin hedelmäsalaatti-leikki. Sen tarkemmat ohjeet löytyvät Facebookin Toiminnallisen kielen oppimisen ryhmästä, sen tiedostoista. Tervetuloa!
p.s. Tässä linkki Saunalahden koulun 6.luokan sanaluokkasalaattivideoon: https://pakoluokka.wordpress.com/page/2/ Ohjaajana toimin minä, luokanopettajana Pasi Kotilainen.