”Alan lämmetä!” ja muita miehiltä saatuja palautteita toiminnallisen kieliopin koulutuksissa

Kuva: Taneli Tikka, Tieto (Keravan kaupungin opettajien veso-koulutus 24.10.2015)

Sain ilon ja kunnian osallistua Keravan opettajien veso-koulutuslauantaipäivään yhtenä työpajan vetäjistä 24.10.2015. Kolmeen puolen tunnin toiminnalliseen ja toivomusten mukaan kinesteettispainotteiseen kielen rakenteiden maistiaishetkeeni osallistui yhteensä kymmenisen miestä. Pajan nimi oli Toiminnallinen kielen oppiminen – liikkuvaa kieltä.

En haluaisi ylipäänsä ajatella asioita sukupuolen kautta, mutta näihin koulutuksieni harvinaisiin vieraisiin ja heiltä saatuihin kommentteihin on mielenkiintoista tarttua. Luulen myös miehiltä saatujen palautteiden kiinnostavan muitakin.

Esittelimme itsemme ja koulumme liikkeen kautta, samoin suurensimme tai pienensimme ringissä pajaantulotuntemuksiamme, etsimme ja keksimme niihin vertailuasteita eli positiiveja, komparatiiveja ja superlatiiveja. Tervapadassa reagoimme eri sanaluokan sanoihin, ja pilkkukaratessa opiskelimme alistuskonjunktiot niitä kuvaavin liikkein ja testasimme opittua lausein. Yhdessä pajassa ehdimme aikamuotokättelynkin, pariharjoituksen, joka liikkeineen ilmentää aikamuotojen ulottuvuuksia. Lopuksi kiteytimme ja perustelimme tuntemuksemme väripaperipalautteen ja paikanmerkitsemisharjoituksen kautta.

Ensimmäisessä pajassa mukana oli viisi miestä. Huomasin, kuinka yhtä miestä kismitti loppupalautteiden yhteydessä. Pyysin häntä ärräämään tuntemuksensa ääneen. ”Ei ollut mun paja. Liikaa leikkimistä. Ei vaan ollut mun paja. Liikaa melua. Parempi vaan, jos opettaja opettaa katederilta ja luokka kuuntelee hiljaa.” Naurua.

Kiitin miestä, ymmärsin häntä. Puolustin kuitenkin itseäni ja sanoin, etteivät kaikki toiminnalliset harjoitukset ole leikkejä, on myös piirustelua, visualisointia, pelejä, tarinan kerrontaa jne. Huomasin myös toisen miehen, joka ei myöskään ollut tuntenut itseään kotoisaksi ilmeistä päätellen. Kyselin -  tämä tuli alitajunnasta - että kuka olikaan ollut se, joka oli uskaltanut käyttää liikkuessaan lattiatasoa pyörimällä sinne. Mies oli juuri ollut tuo mies. Hän ei alkanut sen enempää omia tuntemuksia perustelemaan, vaan kiitti minua hyvästä ohjauksesta ja antoi aplodit, johon muut yhtyivät.

Pajassa oli kuitenkin kolmas mies, joka oli jo Tervapadan kohdalla sanonut, että ”tämähän syvenee koko ajan”. Ja lopuksi tuo mies sanoi jotenkin tähän tapaan, että ”helvetin kautta onneen, nää menetelmät on sellaisia”. Taas yhteistä naurua.

Toisessa Keravan pajassa oli yksi mies, joka tuntui hehkuvan onnea koko loppupäivän. Aina kun näimme, hän tuli juttelemaan jotain positiivista liittyen pajaan. Heti pajan lopussa hän sanoi: ”Jotain lämpeni minussa. Jotain lähti liikkeelle. Oli hyvä huomata, kuinka lukossa on, mutta sitten aloin lämmetä. On hyvä olla joskus oppilaan asemassa. Olin alussa ihan pihalla. On hyvä käydä omalla epämukavuusalueella.”

BINGO! Siinä se oli, kommentti, jonka tulen muistamaan ehkä koko loppuelämäni. Myös nuo ilmeet, eleet ja lämpö, rehellisyys, aitous, avoimuus, mitä mies sanoillaan viestitti, lämmittivät mieltäni.

”Suomalaiselle miehelle, tiedäthän, ei ole helppo liikkua tällä tavalla”, hän selitti heti pajan jälkeen ja minä nyökytin: en oikeasti ollut ennen ajatellut asiaa – ainakaan kovinkaan paljon.

Sopotin vastaukseksi jotain tottumattomuudesta, harjoittelun ja/tai kokemuksen puutteesta.

Mutta entäs sitten Seinäjoella Liikkuvan koulun seminaarissa 8.- 9. 2014 saamani palaute - luultavasti liikunnanohjaajalta- : ”Tykkäsin kovasti (tunnin) pajastasi. Lähdit hitaasti liikkeelle, lämmitellen, niin oli helppo tulla mukaan. Tavallisesti olen hyvin ujo, mutta nyt ohjasit niin, etten ahdistunut.”

Seinäjoella kolmeen tunnin mittaiseen pajaan oli joka kerralla osallistujissa melkein yhtä paljon miehiä kuin naisia, ellei tasan yhtä paljon, ja nauru raikui. Koululiikunnan kehittäjä Juha Virtanen Lounais-Suomen Liikunnasta ja Urheilu ry:stä sanoi minulle pajan jälkeen, että tällaista toimintaa pitäisi olla jokaisessa Suomen koulussa, ja liikuntaa mukana kielen oppimisessa. Olen tietysti samaa mieltä.

Vetäessäni Hyvinkäällä Tapainlinnan koulussa 13.3.2014 lähinnä luokan- ja alakoulun kielten opettajille kolmen tunnin mittaisen pajan, ainoa miesosallistuja kommentoi, että ”olen positiivisesti yllättynyt. Paja oli parempi, mitä odotin. Mukana oli monia, sovellettavia harjoituksia, joita voin käyttää opetuksessani.”

Olen tavannut koulutuksissani myös muutamia muitakin miehiä kuin nämä mainitsemani, esimerkiksi Otavan Opistolla Helsingissä 28.10.2014 toiminnallisten menetelmien koulutuksessa sekä Viron Kuresaaressa Viron suomen opettajien kesäseminaarissa 2015.

Ainakin yhden yhteisen havainnon voin tehdä: hyvin – ellei hyvinkin reippaasti - ovat miehet joukossa liikkuneet. Liikkuminen ja liikkeen ottaminen mukaan opetukseen ei taida  olla sukupuolikysymys – ei ainakaan perusopetuksessa oppilaitteni keskuudessa.

Kiitos kommenteista, läsnäolosta, heittäytymisistä niin miehet kuin naisetkin – viimeksi tänään 5.11. 2015 Espoon pedagogisessa iltapäivässä, jossa mukana oli yksi mies, jolla tuntui olevan positiivinen mieli.

Miksi draamaa kannattaa käyttää opetuksessa?

- sekä mitä ja miten draamassa opitaan?

 

Olen myös vertaismentoriopettaja eli Verme. Olemme ryhmäni kanssa suunnitelleet menevämme piakoin merenrantakävelylle. Aloin heti mielessäni miettiä, miten voisin toiminnallistaa ja osallistaa kävelijät muutenkin kuin vain keskustelun ja kävelyn kautta.

Aloin miettiä henkilökohtaisten merkitysten näkemistä maisemassa sekä maiseman merkitsemistä luonnonmerkein, eli ns. tilataideteoksien tekemistä polkumme varteen luontoa vahingoittamatta. Nämä olivat ensimmäisiä ajatuksiani, kunnes…

tuttavani ja yrittäjä Vilma Mutka kertoi dialogikävelystään Facebookissa. Tiimiakatemian kysymyspatteristosta (Motorola-nimellä alun perin kehitetty kysymyspatteristo projektiarviointiin) löytyvät hienot kysymykset myös meidän ryhmämme käyttöön:

Mikä meni hyvin?

Mitä kehitettävää?

Mitä opin?

Mitä vien käytäntöön?

Nämä kysymykset sekä maiseman ihailu varmasti tulevat riittämään, ja saman tien minua alkoi naurattaa kovasti omat keppien siirtely –ajatukset. Mutta ehkä ne eivät sittenkään ole hullumpia. Nimittäin kun avasin Hannu Heikkisen teoksen Draamakasvatus – opetusta, taidetta, tutkimista! (2005) tutkiakseni draamassa oppimista, silmiini pompahti seuraava teksti sivulta 35:

 

Halusin siis tutkia, mitä, miten ja miksi draamassa opitaan osatakseni vastata draaman hyödyllisyyttä koskeviin kysymyksiin. Ykköskriteeriksi seuraavien viiden lähteen tutkimisen ja tiivistämisen kautta minulla nouseekin draaman käyttämiseen opetuksessa se, onko se luontaista ohjaajalle sekä ohjattaville. Ohjaaja saattaa tuntea ryhmänsä. Itse en tunne Verme-ryhmääni vielä kovin hyvin, mutta koska minulle on luontaista ja minua kiehtoo draaman, toiminnan, avulla oppiminen, ajattelin teettää heillä kävelymme jälkeen ”tunteen merkitsemisen” tarkoituksena voimauttaa osallistujaa.

Tänään harjoittelin itse ”tunteen merkitsemistä”. Halusin kuvaani lehdistä tehdyn sydämen. Kun värkkäsin omaa tilateostani, huomasin, että sen nimeksi tuli Harmonia. Olen oppinut, että jokaisella asialla elämässä on kääntöpuolensa. Vihreä sydän keskellä on elämän symboli.

Kokemuksellisuus, osallistuminen mahdollistaa kokemuksieni mukaan syväoppimisen, vahvistaa sitä.

 

Seuraavaksi tiivistelmäni viidestä eri lähteestä koottuihin ajatuksiin siitä, mitä, miten ja miksi draamassa opitaan – miksi draamaa kannattaa käyttää opetuksessa:

I Dice – Drama improves Lisbon Key Competences in Education

project info: www.dramanetwork.eu   EU-project 2008-2010

 

Draamassa oppiminen

1. itseluottamus ja positiivinen suhtautumistapa kehittyy

2. ongelmanratkaisukyvyt ja oma aktiivisuus kehittyy

3. stressin sietokyky sekä huumorintaju kehittyy

4. empatian kyvyt ja suvaitsevaisuus kehittyy

5. rohkaisee käyttämään luovuutta ja johtaa

 

Jos draamaa ja teatteria on lukujärjestyksessä, se johtaa

1. työllistymisen nopeutumiseen

2. kaikkien taitotasojen kohoamiseen kasvatuksessa ja koulutuksessa

3. aktiivisempiin, innovatiivisempiin, luovempiin ja kilpailukykyisempiin kansalaisiin

 

II Owens & Barber: Draamakompassi – prosessidraaman suunnittelu, käytännön työskentely, arviointi ja reflektointi (Draamatyö, 2010)

 

Draama opetuksessa, Miksi käyttää draamaa opetusmenetelmänä (10-11, 2010):

Draamaa kannattaa käyttää opetuksessa, koska

1. annetaan mahdollisuus ”ottaa leikki vakavasti” ja mahdollisuus oppia siinä

2. jos se motivoi oppijoita toimimaan

3. se voi edistää ”laadullista oppimista” eli se tarjoaa mahdollisuuden hyödyntää erilaisia oppimistyylejä, toimintoja ja ryhmätyön muotoja

4. draamaprosessi voi voimaannuttaa: oppijakeskeisyys toteutuu sosiaalisen ja kollektiivisen taidemuodon kautta; draaman käyttäminen on demokraatista ja kriittistä toimintaa, joka pyrkii kehittämään yksilöllistä ajattelua (mitä tieto on, kuka sitä tuottaa ja kuka siitä hyötyy; oma ajattelu suhteessa ryhmään ja erilaisiin mielipiteisiin)

 

III Sinivuori, P. & T.: Esiripusta arvoihin – toiminnallinen draamakasvatuskirja (2007)

Suomessa draamakasvatuksen oppimiskäsityksiä ja –prosesseja ovat viime aikoina tutkimuksissaan erityisesti pohtineet mm. Sava (1993), Heikkinen (2002, 2004 ja 2005), Sinivuori (2000 ja 2002), Ostern (2000, 2001, 2003), Rusanen (2002), Toivanen (2002), Astikainen (2003) ja Laakso (2004). (2010, 15)

Suunnittelu- ja oppimisalueiden arviointimalli (Sinivuori, 2002 (väitöskirja)): oppiminen draamassa

1. Taitotieto omasta työskentelystä (oppiminen draamassa)

- oppija havaitsee itse oppimisensa ja uudet oppimistarpeet omasta työskentelystä

 

2. Käsite- ja mielikuvatieto teatterista ja draamasta (oppiminen draamasta)

- oppija pääsee rakentamaan omaa esteettistä merkitysjärjestelmää (taustalla erityisesti aisti- ja elämyskokemukset)

- oppija hahmottaa itsensä oman oppimisensa omistajaksi prosessin kussakin työvaiheessa suhteessa kokonaisuuteen ja työryhmään; oppii sijoittamaan oman draamallisen ja taiteellisen työskentelynsä laajempiin teatteri- ja kulttuurikehyksiin

 

3. Elämys- ja vuorovaikutustieto (oppiminen draaman avulla)

- oppija tutustuu arvoihinsa; draamassa perusarvoja tutkimalla pyritään ymmärtämään sosiaalisia yhteyksiä, lähimmäisyyttä ja maailmaa sellaisena kuin se on ja sellaisena kuin sen pitäisi olla

- oppija tutustuu oppimismotiiveihinsa, joita ovat esimerkiksi onnistumiskokemukset ja myötäelämisen tarve, halu oppia uutta, mielikuvituksen ja ilmaisutaitojen kehittäminen, viihtyminen ja terapeuttiset vaikutukset

(Sinivuori, P. & T. 2010, 15-17)

 

IV Sinivuori, P. & T.: Esiripusta aplodeihin – opas harrastajateatteriohjaajille ja ilmaisukasvattajille (Atena 2.p. 2001, 13)

Teatteri-ilmaisun tavoitteet kertovat oppimisalueista, joita ovat

-          itsenäinen työskentely ja ryhmätyöprosessi

-          itseilmaisu ja viestintä

-          mielikuvituksen ja mielikuvien käyttö

-          eläytymiskyky ja toiminnan syys-seuraussuhteiden havaitseminen

-          toisen kunnioittaminen, kuunteleminen, keskittyminen

-          yhteistyökyvyt, vuorovaikutustaidot, rohkeus ilmaista itseään

-          kuvittelukyky

-          ympäristön tutkiminen aisti- ja tunnekokemusten sekä intuition avulla

-          kyky toimia erilaisissa tilanteissa

-          oppia havaitsemaan ja tulkitsemaan ihmisen kokonaisviestintää

-          kehittää kykyä ymmärtää teatterin taiteellista luomisprosessia ja vastaanottaa teatteritaidetta

 

Teoksessa lähdetään siitä ajatuksesta liikkeelle, että ihminen on tietoinen omasta oppimisestaan ja on näin ollen itse oman oppimisensa paras asiantuntija. (2001, 21)

 

V Heikkinen, H.: Draamakasvatus – opetusta, taidetta, tutkimista! (Minerva, 2005)

Miten draamassa opitaan? Lähtökohtana Heikkisellä on näkemys siitä, että draama on oppimista, taidetta ja tutkimista (2005, 33):

1. Oppiminen on merkitysten tarkastelua ja luomista yhdessä.

2. Taide on muodon antamista ja muodon tutkimista.

3. Tutkiminen on ”toimimalla ajattelua” ja teorian tekemistä näkyväksi.

 

Draaman oppimiskäsitys pohjautuu kokemukselliseen oppimiseen ja pragmatismiin: keskustelu, tutkiminen, rakentaminen, leikki ja näytteleminen sekä taiteellinen ilmaisu ovat luontevia tapoja tarkastella opittavaa ainesta. (2005, 37)

Yhdessä pohtien huomaa, että on muitakin käsityksiä asioista kuin omat ja saa laajennettua omaa ajatusmaailmaansa. (2005, 38) (vrt. Ostern 2003, taiteellinen oppiminen draamassa)

Oppiminen on asioiden yhdistelyä, oivaltamista ja kokeilemalla oppimista. Tekemisessä täytyy olla ajatus, tavoite ja yhteys johonkin kokonaisuuteen. Asiat jäävät paremmin mieleen, kun osallistuu tekemällä – tosin sitten tarvitaan analyysiä. (2005, 38)

 

Erkki Laakso (2004): oppimispotentiaalin kuusi taitoa ja tietoa (Heikkinen 2005, 38-39)

1. ammatillinen oppiminen (kyky tehdä ja ohjata draamaa)

2. oppiminen muodosta (genret/ työtavat)

3. oppiminen sisällöstä (teemoja koskeva oppiminen)

4. henkilökohtainen oppiminen (itsereflektio)

5. sosiaalinen oppiminen (luottamus, ryhmädynamiikka)

6. taiteesta oppiminen (sisällön ja muodon suhde)

 

Hamilton (1992), Neelands (2000) ja Kempe (1997):

Draamakasvatuksessa opitaan

1. itsestä

2. sisällöstä

3. draamasta

 

Draamassa opitaan mm. (Heikkinen 2005, 40):

1. käsiteltävien sisältöalueiden teemoja ja faktoja ja niiden tarkastelua

2. toisten empaattista ymmärtämistä

3. erilaisten näkemysten saamista teemasta ja niiden käsittelystä

4. integrointia toisiin oppiaineisiin ja kokemuksien kautta testailemaan ideoita erilaisissa konteksteissa

5. samalla opitaan myös ”ei-draamallisia” työtapoja: esiintymistaitoja, aputaitoja, kuten ohjaamista, valaisua, lavastusta, kontekstiin sopivaa kielitaitoa, omia kriteerejä ja valintakykyä, kykyä rakentaa toimintaa ja valita ryhmälle sopiva konteksti, kykyä tunnistaa erilaisia draaman työtapoja ja muotoja ja kykyä reagoida niihin

Oppimista tapahtuu, kun sitoudutaan sisältöön (aihe) ja sen tutkimiseen.

Palauteen saamisen ja antamisen valmiudet ovat keskeisiä. (2005, 43)

 

Kulttuurisen jakamisen tilaan liittyvää oppimispotentiaalia selitetään termin esteettinen kahdentuminen avulla, jolloin tiedostetaan, että

1. roolihenkilö tiedostaa olevansa roolissa

2. fiktioon osallistujat ymmärtävät, että esityksellä on oma aikansa (realistinen) ja aika näytelmän sisällä (milloin esitys tapahtuu, mihin aikaan se sijoittuu)

3. miten tila rakennetaan ja sovitaan (esimerkiksi pulpetti on kivi) (2005, 43-48)

 

Opettajan olisi ohjattava oppilaat luovaan prosessiin henkilökohtaisen panoksen kautta (2005, 49).

Janinka Greenwood (1999, 2001): draamakasvatuksen eri genreissä toimiminen, mukaan lukien prosessidraama, näytelmän kirjoittaminen ja esittäminen, saavat oppilaat aktiivisiksi oman kulttuurinsa tutkijoiksi ja tulkeiksi. (2005, 49)

Draamaa tarvitaan kasvatuksessa, koska ihmisille on luonteenomaista ja tärkeää päästä kertomaan omia tarinoita ja kuunnella toisten tarinoita. (2005, 49)

Draamakasvatus avaa mahdollisuuden löytää itseään ja kasvaa oman elämänsä subjektiksi. Koska draama voi antaa lapselle ja nuorelle äänen, vapauttaa häntä toimimaan, näin tapahtuu voimaantumista lisääntyneen itsetuntemuksen ja itsevarmuuden myötä. (2005, 50)

Olisiko siis aika ottaa draaman leikillinen vakavuus ja vakava leikillisyys kouluissamme tosissaan?

 

Toiminnallisiin menetelmiin liittyviä kysymyksiä

Toiminnallisia menetelmiä kielen oppimiseen 7.9.2015 3h klo 17.30-20

Järjestäjä: Keravan Opisto ja Ksero

Kouluttaja: FM, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Nina Maunu

Koulutuksen alkupuolella muodostettiin Nurkat-nimisen tekniikan avulla pienryhmät (A-D), jotka miettivät kysymyksiä erilaisiin toiminnallisiin lähestymistapoihin liittyen. 

Ryhmien kysymykset liittyen toiminnallisiin lähestymistapoihin kielen opiskelussa:

A) Piirustelu

- ideoita, miten voi käyttää?

- Onko niin, että piirros -> sääntö? Eli kehitetään sääntö?

- Kuinka hyvin pitäisi osata piirtää?

- Riittääkö itsekeksimät symbolit?

- Miten kielioppia tai kielen rakenteita voidaan visuaalistaa?

- Miten piirustelua voi hyödyntää muistiinpanoissa?

- Miten muistiinpanoja voitaisiin tehdä toiminnallisesti?

- Miten rohkaista aikuisia piirtämään?

 

Jo muutamia vastauksia:

-         Täytyy järjestää tähän koulutus/ koulutuksia, joissa kerätään ideoita ja harjoitellaan tekniikoita. Ei tarvitse osata piirtää. Ajatus viivan/piirustelun takana on tärkeintä.

-          Ideoita ja lähteitä löytyy mm. Kuvitellen-sivustolta, Facebookin Toiminnallisen kieliopin ryhmän tiedostosta Doodlaus – tarinallistaminen - dialogi sekä blogin Ninan jutinoita tekstistä Doodlauksesta eli piirustelusta.

 

-         Aikuisille soveltuvat vähän eri tekniikat kuin lapsille, vaikka piirustelumenetelmissä on paljon potentiaalia ikään katsomatta. Olen nähnyt piirustelua käytettävän aikuisten kanssa menestyksellisesti erilaisissa tilaisuuksissa, esim. teemapajoissa, joissa etsitään ja kartoitetaan ideoita ja linjoja, yhteisiä suuntaviivoja toiminnalle. Näin on saatu aikuiset osallistumaan ja kokemaan ”oppimistilanne” omakohtaiseksi. Usein aikuisten tilaisuuksissa on piirustellen rakennettu yhdessä tietoa, tehty ns. ”karttoja” oppimispoluista, ideoista ja ajatuksista. Näin teemasta on kiteytetty olennainen esille.

 

B) Tarinallistaminen/ Tarinallisuus

- Miten käyttää oppilaiden omia tarinoita (tarinateatterin kanssa)?

- Miten tuen tarinoiden kehittelyssä oppilaita, joilla on kielellisiä erityisvaikeuksia?

- Miten saada oppilas ymmärtämään oppi tarinan takana?

- Esimerkkejä kielioppitarinoista? Voiko esim. epäsäännölliset verbit opettaa tarinallisesti?

- Tarinallisuus = mitä konkreettisia harjoituksia on jo valmiiksi?

- Millaisia harjoituksia voisi tehdä alakoululaisten kanssa?

Tarinallisuudesta voisi pitää oman kurssi-illan.

Jo muutamia vastauksia:

-         Kyllä, tarinallisuudesta kannattaisi pitää oma kurssi-ilta. Itse olen liittänyt paljon piirustelua ja tarinallisuutta yhteen sekä käyttänyt draamatekniikoita avatakseni oppilaiden assosiaatio-, tunne- ja aistikanavia sekä perehtyessämme tarinan rakenteeseen, tarinan kaareen. Myös kysymystekniikoilla voi päästä alkuun, ks. esim. Ninan jutinoita –blogin teksti Kysymysten tekemisen tärkeydestä.

 

-         Miten saada oppilas ymmärtämään oppi tarinan takana? Keskustelemalla, kyselemällä (mikä on tarinassa tärkeää/ tarinan elementit/rakenne)? (Ja taas tulee mieleen myös piirustelu apuvälineenä.)

 

-         Tarinallisuuden käyttöön liittyy jo paljon lähteitä, ks. esim. FB:n Toiminnallisen kieliopin tiedosto Doodlaus – tarinallistaminen – dialogi.

 

C) Draama

- Miten saan korkeasti koulutetut, hitaasti lämpenevät aikuiset innostumaan draamallisesta oppimisesta?

- Miten toimivat harjoitukset pienessä/ ahtaassa tilassa ja lyhyessä ajassa?

- Miten ilmaisuharjoitus kieliopin opetuksessa toimii niin, että koko tunti ei mene sähläilyyn?

 

Jo muutamia vastauksia:

-         Draama-sana ymmärretään vielä usein aikuisten keskuudessa yksioikoisesti, että se tarkoittaisi pelkästään näyttelemistä tai roolin ottamista. Näin ymmärrettynä draaman käyttäminen ja draamaharjoituksiin osallistuminen vaatisi taitoa, tahtoa sekä rohkeutta heittäytyä, leikkimielisyyden lisäksi. Kaikilla ei ole ”tällaiseen halua ja/tai tarvetta”.

 Itse ymmärrän draaman laajasti ilmaisu- ja vuorovaikutusharjoituksina. Draaman kenttä on täynnä erilaisia tekniikoita (lajeista puhumattakaan). Esimerkiksi jos ihmisiä pyytää seisomaan janalle jonkun kysymyksen mukaan, se on jo osallistavaa ja tietyllä tavalla draamallista toimintaa: ihminen tekee valinnan (roolistaan ja asemastaan, ja näkee valinnan kautta suhteensa muihin valitsijoihin sekä rupeaa muodostamaan mielipidettä omasta asemastaan). Esimerkiksi jana voisi muodostua niin, että janan toiseen päähän sovitulle janaviivalle menevät seisomaan ne, jotka pitävät kirjoittamisesta ja toiseen päähän ne, jotka eivät pidä kirjoittamisesta itseilmaisun muotona. Jana-tekniikan avulla voidaan kätevästi (eri tekniikoin) muodostaa ryhmiä työskentelemään esimerkiksi jonkun kysymyksen tai teeman parissa. Tärkeää on osallisuuden ja ryhmään kuulumisen kokemus, joka perustuu myös omaan valintaan.

 

Olen vetänyt draamaharjoituksia myös ahtaissa luokissa. Aina ei tarvitse raivata luokkaan tyhjää tilaa. Pöytien vieressä käytävällä seistenkin voi saada paljon aikaan. Tilan voi etsiä muualtakin kuin luokasta – liikkumisen paikasta toiseen on tutkittu avittavan oppimista (tauko). Samoin pulpettien ja tuolien siirtäminen on ”siirtymäliikuntaa”, joka oman kokemukseni mukaan sujuu yhteistyössä hyvin nopeasti.

 

-         Draamatekniikoiden avulla saadut oppimiskokemukset jättävät oppilaisiin tunnemuistijälkiä, jotka yleensä oppilailtakin saatujen kommenttien mukaan ”parantavat oppimista, kun asiat jäävät [tekemällä itse, koettuina] paremmin mieleen”, iästä riippumatta.

 

-         Draamateoksiin löytyy jonkinlaista (ja käyttämääni) lähdeluetteloa esim. FB:n Toiminnallisen kieliopin ryhmän tiedostosta Toiminnalliset lähteet.

 

-         Ilmaisuharjoitukset vaativat ryhmältä ja sen vetäjältä draamasopimuksen tekemistä (ks. esim. selostus draamasopimuksen tekemisestä Yhtä draamaa –teoksesta (2014)). Se tarkoittaa, että ennen kuin aloitetaan vähänkään pitkäkestoisempaa draamamenetelmiin perustuvaa toimintaa, ryhmän kanssa sovitaan säännöt. Draamasopimuksen rikkominen keskeyttää toiminnan, jota voidaan jatkaa, kun draamasopimus on jälleen yhteisesti hyväksytty. Ts. en ala toimimaan sellaisen ryhmän kanssa, jossa draamasopimuksen tekeminen ei ole mahdollista.

 

D) Kinesteettinen

- Voiko kielioppia oppia tanssimalla?

- Onko jossain netissä materiaalipankkia, josta löytyisi loputtomasti kielenhuoltoleikkejä?

- Miten saada vastahakoiset oppijat ylös tuoleista?

- Levoton ryhmä – auttaako liikkuminen rauhoittumaan myös ei-toiminnallisiin tehtäviin? Vai jääkö vauhti päälle?

- Miten oppia liikkumalla ryhmässä, ettei tilanne ”leviä käsiin” eli riehaannuta?

- Kuinka esim. taipumattomia sanoja/ adjektiiveja voisi opettaa kinesteettisesti?

- Miten muuten kuin vain liikkumalla pisteiden välillä tai ohjeita toistamalla toimintaa?

 

Jo muutamia vastauksia:

-         Kielioppia voi oppia tanssimalla, niin kuin myös hyvin monia muitakin oppiaineita. Kielioppiin voi sisältää ns. lämmittely-, venyttely- ja liikeilmaisun harjoituksia ja voi tehdä yksilöllisiä sekä ryhmän koreografioita. Musiikkia voi käyttää tukena, jos haluaa, muttei se ole välttämätöntä, jos käyttää sanoja. Myös pelkän liikkeen tekeminen on hyvä.

 

-         Muutamia kinesteettiseen oppimiseen liittyviä lähteitä olen koonnut FB:n Toiminnallisen kieliopin ryhmän tiedostoon Toiminnalliset lähteet.

 

-         En tiedä netissä kielenhuoltoon liittyvää materiaalipankkia, mutta me voimme jakaa ideoita Toiminnallisen kieliopin FB-ryhmässä, johon kuka tahansa ryhmän jäsen voi perustaa tiedoston tätä tarkoitusta varten.

 

-         Muutamia vastahakoisia oppilaita on aina silloin tällöin ryhmissä, ellei aina. Olen antanut heidän istua reunalla ja katsella. Usein on käynyt niin, että he todella katselevat ja tuntuvat oppivan siitä tai he tempautuvat jossain vaiheessa mukaan itsekin. Jos ryhmässä on paljon vastahakoisia, mutta muutamia erittäin innokkaita, kinesteettistä oppimista kannattaa kuitenkin tarjota kaikille hyvin motivoituna. Eli esitellään tutkimustulokset liikkumalla oppimisen tehokkuudesta tai tarpeesta tuoda vaihtelua oppitunnille, että ”kokeillaanpas tänään tällaista, jos ei huvita kokeilun jälkeen jatkaa, niin ei jatketa” tms. Liikkuminen oppitunneilla on ehkä monille vielä niin outoa, että se vaatii totuttelemista ja harjoitusta. On varmasti monenlaisia tapoja motivoida oppilaita, myös heidän huomaamattaan pistää heitä liikkumaan.

 Oman kokemukseni mukaan juuri levoton ryhmä – tai ne muutamat levottomat yksilöt – juuri ilmoittavat käyttäytymisellään tarpeestaan liikkua. Yleensä näiden oppilaiden motivaatio oppimista kohtaan kasvaa, jos liikkumiseen annetaan mahdollisuus. Eli liikkuminen vaikuttaa asenteisiin ja vähitellen ryhmän ilmapiiriin.

 

-         Riehaantumisen estää ennen toimintaa tehty ”draamasopimus”: toimintaan ryhdytään vain, jos sopimus on kaikille selvä ja ryhmä tietää sopimuksen rikkomisen seuraukset.

 

-         Kinesteettisestä oppimisesta kannattaa pitää oma kurssi-iltansa, jossa käydään läpi useita harjoitustyyppejä liittyen esimerkiksi adjektiivien ja taipumattomien sanojen opiskeluun. Meillähän oli nyt ”adjektiivipiiri” ja Olen puu –nimisen kuvaharjoituksen sovellus, jossa sivuttiin pronominien ja taipumattomien sanojen käytön mahdollisuutta. Samoin lauseidentekoharjoituksessa konjunktion/ konjunktioiden käyttömahdollisuus tuli ilmi.

 

Kiitos kaikille Keravan Opiston ja Kseron järjestämään koulutukseen osallistuneille ”lämpimästä aktiivisuudesta” ja näistä hienoista kysymyksistä, joista toivon mukaan on myös iloa muille aiheesta kiinnostuneille!  Itse sain ahaa-elämyksen näiden kysymysten teettämisen myötä: kysymykset kertoivat minulle, että kentällä on paitsi innostusta, myös jo paljon tietoa aiheesta. 

Palataan, nähdään ja kuullaan!

Kuvassa pienryhmä tekemässä lausemallia SSSPOAA!

 

Terveiset Viron suomen opettajien kesäseminaarista 22.-23.8.2015 - Toiminnallinen kielioppi toimii täälläkin!

Kuvassa kurssilaisia sekä matkani järjestäjä Suomen Viron-instituutin ohjelmapäällikkö Juhani Koivuviita (Maarja Keban sijainen) aurinkona keskellä sekä seminaariin kutsujani Viron suomen opettajien yhdistyksen pj. Terje Kruusimaa pensaana alla.

Sain kunnian olla Viron suomen opettajien kesäseminaarin pääesiintyjä Saarenmaan Kuresaaressa 22.-23.8. kiitos Viron suomen opettajien yhdistyksen, joka kutsui minut, sekä matkanjärjestäjän Suomen Viron-instituutin. Vedin lauantaina ja sunnuntaina toiminnallista kielioppia. Tarkoituksena oli käydä läpi suosituimpia ja hyvin sovellettavissa olevia kinesteettisiä, draamallisia sekä tarinallisia työtapoja kielen oppimisessa. Toisin sanoen liikuimme, ilmaisimme itseämme erityyppisissä vuorovaikutusharjoituksissa sekä hieman jo draamallisemmissa tilanteissa ja piirustelimme eri kokoisissa ryhmissä ja kokoonpanoissa sekä tarkoituksissa.

Toiminnalliset menetelmäthän vaikuttavat ilmapiiriin. Siten ne ovat myös oiva työkalu ryhmäyttämiseen, ihmisten tutustumiseen toisiinsa ja itseensä. Aloitan yleensä myös oppilaiden kanssa lämmittelyharjoituksista, kuten tutustumisharjoituksista tai aiheeseen johdattavista harjoituksista. Pyrin luomaan kokonaisuuksia jonkin teeman ja/tai aiheen ympärille ja mielellään siten, että aihe syvenee ja haastaa (eriyttää). Lopetuksessa pyrin huomioimaan koonnin, palautteen, positiivisen toisten kannustamisen sekä rentoutuksen tarpeen.

Tässä on kurssin alustava ohjelmarunko, johon tuli vain pieniä muutoksia matkan varrella. Laitan ohjelmarungon tähän, jotta niillekin ihmisille, jotka eivät kurssilla olleet, hahmottuisi edes hiukan, mistä voisi olla kyse.

La 22.8.2015 klo 9.30 - 13

Alustava aikataulusuunnitelma!           LOPETUSAIKA klo

-          Nimileikkejä 1. ja 2. (3.)               9.40/9.50

-          ”Jäänmurtaja”                               10

-          Salaatti (subst., adj., verbi)           10.15

-          Tervapata (subst.)                         10.30

-          Surinasiivet (subst.)                      10.45

-          Jonoaakkoset                                10.50

-          Kartta                                           10.55

-          Uutisotsikko                                 11

- >  suunnitellaan kahvitauolla      11.20

-> suunnittelu voi jatkua tauon jälkeen 11.30

-          Ryhmät esittävät uutisotsikon + näyttävät/ teettävät muilla toiminnallisen harjoituksen   12

-          Piirustellaan pienryhmässä Sanaluokka-Kuresaari TAI Sanaluokkakaupunki 12.20

-          Piirustellaan lauseenjäsenet          12.40

-          Loppurentoutus Syyskylvö          12.50

-          Musiikki: Antti Tuisku, Keinutaan (tanssi)

-          Palautetta päivästä Värilaput       13

Su 23.8.2015 klo 9.30 - 11

-          Musiikki: Elastinen, Katse eteen ja ylös (rytmipiiri)

-          Aamuherättely Kävele, stop         9.50

-          Olen puu                                       10

-          Sanajärjestysimpro                       10.10

-          Aikamuotokättely                        10.20

-          Kehu-, kiitos- ja palauterinki

-          Liikennevalot, suunnittelu            10.30

-          Liikennevalot, esittäminen           10.40

-          Paikanmerkitseminen                   11                 

Ja kaikissa näissä harjoituksissa tutkittiin siis kielioppia joltakin kannalta.                                    

Sain koulutuksen loputtua järjestäjältä tällaiset osallistujien palautteet:

-SUPER! Harmi, että ei ollut riittävästi aikaa tutustua kaikkiin vinkkeihin. Lisää liikkumista!!!

- Nautin! Ymmärsin, että olen itsekin "oikealla tiellä". Sain uusia ideoita.

 - Nina työskentelee pääasiassa lasten ja nuorten kanssa ja me yksinomaan

aikuisten kanssa. Jotkut tehtävät tuntuivat aluksi siksi vähän
lapsellisilta, mutta pian totuimme ja huomasimme harjoitusten sopivan
myös aikuisten opettamiseen. Harjoitukset olivat hauskoja, opettavaisia,
ja niitä on helppo soveltaa mihin tahansa ryhmään. Erityisesti pidimme
tervehtimisharjoituksesta ja aikamuotoleikistä.
Myös ryhmätyöt olivat antoisia ja niitä voi varmasti soveltaa omassa
työssään.

-  Nina Maunun kurssista pidin oikein paljon, oli inspiroivaa ja ryhmätöissä syntyi hyvää energiaa ja synergiaa. Aion varmaan soveltaa monia saatuja ideoita tunneillani. (PS. luultavasti oma vaikutuksensa siihen, että Ninan vinkit olivat meille hyvin sulatettavissa, on myös aikaisemmilla kinesteettisen / toiminnallisen kieliopin koulutuksilla).

Sunnuntain aamupäivään mahtui ihmeen paljon, vaikka astronomisesti koulutuksen aika olikin lyhyt.

- Tykkäsin kovasti! Hyvä, että harjoiteltiin paljon, nyt uskallan kokeilla harjoituksia myös omilla tunneillani.

 - Toiminnallinen kielioppi on hyvä keino tulevaisuuden kielenopetuksessa.

 - Ihanaa!

 - Viehättävä lehtori!

 - Kaikki oli hyödyllistä, odotan sähköisiä materiaaleja.

 - Ehkä liian paljon kieliopin termejä. Mutta heräsi idea, että ehkä jotakin voi käyttää äidinkielen (viron) tunneilla.

 - Oli hyvä koulutus, sain uusia ideoita. Haluan lisää!

 - Erittäin innostavaa, paljon uusia vinkkejä! Odotan materiaaleja :)

 - Erittäin antoisa. Hyvä, kun tuli myös itse käyty kaikki läpi, niin jäi toiminnalliset jutut paremmin mieleen. Nina on myös erittäin karismaattinen.

 

Minun mielipiteeni:

Olen kiitollinen, että sain kokea näin hienon viikonlopun erittäin mukavien ihmisten kanssa, jotka tuntuivat ymmärtävän minua melkein puolesta sanasta. Meillä oli tekemisen meininki ja oppimisen ilo kaikilla. Ryhmä oli erittäin syvällinen, ilmaisi itseään monin tavoin syvällisesti. Tuli runollisia vertauksia ja monikerroksellisia piirusteluita mielipiteiden lisäksi. Kaikki toiminta ryhmän kanssa tuntui jotenkin vaivattomalta, muttei liian helpolta. Tästä olisi hyvä jatkaa. Itsekin kaipasin hieman enemmän liikuntaa, mutta tähän pakettiin sitä en saanut. Jotenkin tuntui juuri sopivalta nämä harjoitukset, jotka olivat mukana, eli että toiminnallisten menetelmien laaja repertuaari vähän välähtelisi osallistujien silmissä. On totta, että asiat käytiin melkein aina vain kerran läpi, joten soveltamisia ja syventämisiä riittäisi jatkossa vaikka kuinka, sekä myös toimivia muitakin harjoituksia, joita emme nyt ehtineet toteuttaa. Kuitenkin koulutus tuntui minusta juuri sopivan mittaiselta. Ihmiset tuntuivat nauttivan, ja minä myös.

Eräs koulutuksessa ollut kiteyttääkin tunnelmia näin hienosti:

”Osaat käyttää aikaa oikein tehokkaasti ja keskittyä olennaiseen. Uutta tietoa tuli paljon, mutta ei ollut kiirehtimisen tunnetta.

Ja miten vaikuttavaa onkaan tunteilla ladattu hiljaisuus! Tämä oli mulle jotain ihan uutta. Väripalaute, karttapeli ja se viimeinen juttu: paikka, jossa oivalsit jotain olennaista. Hiljainen kommunikaatio, mutta ei sanaton. Sanoja ja tunteita leijui ilmassa ja päässä. Ihmeellistä! ”

KIITOS!

"Emotionaalisessa kuvassa" minä sekä Viron suomen opettajien puheenjohtaja Terje Kruusimaa.