 |
| 5.luokkalaisia Lausearvonnan esitysvuorossa |
Keskustelu tänään 22.1. 2018 päivän päätteeksi erityisopettajan
kanssa eteisen naulakoilla:
(M = minä, E = Erityisopettaja; [omia ajatuksia,
selityksiä, toimintaa])
Erityisopettaja:
Joo, huomasitko, kuinka innoissaan pojat oli mukana.
M:
Nooo… [Enpä ollut erityisesti ajatellut. Pojat olivat mukana, mutta erityisestä innokkuudesta en tiedä.]
E:
Kun ne ovat yleensä niin passiivisia, mutta olivat nyt heti mukana.
[Teimme harjoitusta nimeltä Lausearvonta, joka on
joukkuekilpailu. Erityisopettaja arpoi ryhmät tekemillään eläinkuvioillaan.
Käytän niitä vastakin, kiitos!
Harjoituksessa yksi noin neljän hengen ryhmä
vuorollaan menee luokan eteen puhumaan virkkeensä ja näyttämään pilkun, sivulauseen
aloittavan sanan sekä päättövälimerkin, jotka ovat valmiiksi lapuilla
kirjoitettuna. Ryhmä täydentää oman keksimänsä virkkeen niiden esittämisen oheen.
”Lausearvonnassa” arvotaan siis erilaiset sivulauselajit ja arvonnan tulos on näkyvillä
taululla virkerakenne kerrallaan. Jos ja kun virke menee esitysvuorossa olevalla
ryhmällä oikein, he saavat kolme pistettä jos ja kun heidän kirjoittamansa virkekin
on oikein ja siinä predikaatit oikein alleviivattu. Muut ryhmät saavat kaksi
pistettä, jos virke on kirjoitettu sekä predikaatit alleviivattu oikein.
Lauseita arvotaan esimerkiksi niin monta kuin on ryhmää ja opettaja käy
tarkistamassa kahden minuutin tekemisajan kuluessa ryhmien lauseet [ja/tai ne
sanotaan lopuksi kaikkien kuullen ääneen ja tällöin ryhmä saa kuuntelutehtävän:
saako toinen ryhmä pisteitä eli menikö oikein].
M: Niin, sitähän mä just tavoittelin, että saisin
kaikki mukaan [keskittymään oppimiseen, peput irti penkistä sekä katse mukaan vuorovaikutukselliseen
oppimiseen].
E: Juu, just niin kuin tunnilla jo sanoit, ettei nää
menetelmät ole kaikille [puhuimme keskenämme hyvistä, tunnollisista tytöistä, jotka haluaisivat
mieluummin edetä yksilöllisesti oppikirjan kanssa, esimerkiksi koska ovat
huolissaan aikataulusta], mutta kuule, hyvät pärjää aina, mutta näin saadaan
kaikki mukaan. Edes hetkeksi.
M: [Oivallus:] Okei, no just tämän takiahan mä
teetän välillä toiminnallista! – Me tehtiin viime tunnilla
alistuskonjunktiopilkkukarate, eikä tosiaankaan kaikki [opettajat] ymmärrä,
miksi pilkkuja pitäisi potkia, mitä hyötyä siitä on. [Epäilin eilen tehdessä itsekin,
menikö aika hukkaan.] [Passiivinen] poika katsoi silmät ympyröisinä, mitä
järjetöntä tuo ope nyt tekee.[näytin ”karateliikkeen” erityisopettajalle]
E: No nyt mä tajuan, että miksi pojat oli heti
messissä. Niille oli jäänyt alistuskonjunktiot päähän muhimaan. Nehän sai heti
kiinni konjunktioista [tehtävänannossa eli Lausearvonnassa]. Ei ne muuten olis
saanut.
M: [Oivallus] Aa, no siksikin kannattaa teettää
tuollaisia pikaisiakin [typeriä, hassuja tai typeriltä tuntuvia] toiminnallisia
harjoituksia [eli kannatti potkia pilkkuja]. Ne [jättävät päähän muistijäljen
ja] auttavat uuden oppimisessa [, ikään kuin alustavat uuden oppimista]!
p.s. Pahoittelen tekstissä esiintyvää
sukupuolisidonnaisuutta. Tilanne vaan oli tällä kertaa tämä, enkä halua tehdä
sukupuolten suhteen mitään yleistyksiä.
Toisaalta, kun toiminnallisuutta on
tutkittu (vrt. esim. Liikkuvan koulun sivut), on huomattu juuri poikien hyötyvän
toiminnallisuudesta ja liikunnallisuudesta tunneilla.
Kielten opettajilla on
siis toivoa saada oppilaat pitämään kielten oppitunneista; varsinkaan suomen
kielen oppitunnit eivät ole olleet yleisön suursuosikkeja koskaan. Mutta ehkä ajattelun
yleinen suunta kääntyy - tai on jo kääntynyt - jossain vaiheessa. Siitä pilkahdusmerkkejä on näkyvissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti